logo

Hello Green Travel! – sammutimme Eiffel-tornin valot kolmeksi päiväksi

Luxemburg-opintomatka

Tiesitkö, että junamatkustaminen on 99% ekologisempaa kuin lentäminen?

Suomen nuorisokeskusyhdistyksen väki sekä Villa Elban ja Marttisen työntekijöitä poikkesi Luxemburgissa muutaman yön Study visitillä. Vierailimme Lultzhausen, Hollenfelsin, Marienthalin ja Cinqfontainesin nuorisokeskuksissa. Tutustuimme niiden aktiviteetteihin, toimintatapoihin ja vaihdoimme ajatuksia ihmisoikeuskasvatuksesta. Paluumatkan puksutimme junalla Luxemburgista Suomeen ekologisesti kestävänä matkustamisena (Green Travel).
Menomatka suhautimme lentäen Helsingistä Berliinin kautta Luxemburgiin. Jokainen seitsemän henkisen delegaatiomme jäsen aiheutti mennessä noin 197 kilon hiilidioksipäästön (ICAO Carbon emissions calculator). Rapiat neljä tuntia pilvien yllä vastaa puiden istuttamisena kompensoituna suurin piirtein kuuden taimen istuttamista, joiden on annettava kasvaa 20 vuotta.

Erasmus+ kannustaa ekologiseen matkustamiseen

Palasimme rautateitse Luxemburgista Kölnin, Hampurin, Kööpenhaminan ja Malmön kautta Tukholmaan. 1567 kilometrin kiskomatka aiheutti vain yhdeksän kilon hiilidioksidipäästön matkustajaa kohden (Ecotree ja VR). Paluumatkamme oli siis 22-kertaisesti ekologisempaa kuin lentäminen.
Koko seitsemän hengen matkaseurueen hiilidioksidipäästöjen säästöt Green Travelina pelastavat noin leffajulisteen kokoisen alueen napajäätikköä tai vastaavat Eiffel tornin valojen sammuttamista kolmeksi päiväksi.

Kaksi päivää kiskoilla

Paluumatkaamme kuului vielä laivamatka Tukholmasta Turkuun, joka olikin yllättävän epäekologista. Vaikka valitsimme ekologisimman tarjolla olleen reitin, aiheutimme siitä huolimatta Saaristomerellä noin 79 kilon hiilidioksipäästöt matkustajaa kohden.
Menomatkamme kuormitus henkilöä kohden oli siis 197kg ja paluumatkan Green Travelin 88kg. Hyvinkin puolet ekologisempaa! Jos käytettävissä olisi ollut junayhteys koko paluumatkan ajan, olisimme olleet ympäristölle suorastaan super-ystävällisiä.
Ryhmä ylittämässä suojatietäKolme naista istuu junassa

Näissä mokasimme:

  • Compartmen ei tarkoita yöjunassa hyttiä
  • nukkuminen istuma-asennossa on yllättävän hankalaa
  • oispa ollut viltti
  • ai täälläkö kysytään passeja kello 03.00
  • yöjunassa loistaa stadion-luokan valaistus koko yön, joten silmälaput ois ollut ihan jees
  • kaikki juna-asemien vessat ovat maksullisia
  • pientä rinkkaa on helpompi kantaa kuin matkalaukkua
  • älä laske sen varaan, että aikataulut pitävät
  • kappas, me tultiinkin raiteelle nro 14
  • sämpylä ja vesipullo aina repussa
  • matkustamisen hiilidioksipäästöjen vertailu oli yllättävän hankalaa ja tarjolla on monenkirjavia laskureita.

No kumpi oli sitten mukavempaa?

Tätä blogia on kirjoitettu jossain Malmön ja Tukholman puolivälissä. Junan äänentoisto on niin huonosti säädetty, että kaiuttimista voi kuvitella oikeastaan kaksi kuulutusta: ”Välkommen kommen till till till…” ja loppuun vielä reippaasti vinkunaa ja rahinaa. Tällaiset väsyneet jutut tietysti hilpeyttävät tunnelmaa edellisyön epäonnistuneiden nukahtamisyrityksien jälkeen.
Helsinki-Vantaalla kuulutukset olivat tiptop. Lähtiessä arvelimme mukavuudenhalun ja nopeuden joutuvan palatessa puntariin ympäristöarvojen kanssa. Lisäksi Hampurin ja Kööpenhaminan välinen yöjuna jänskätti aika tavalla ennakkoon. Paluumatka tuntui etenevän välillä uisteluvauhtia ja haukkasi kymmenkertaisesti enemmän aikaa kuin lentäminen. Yllättäen delegaatioltamme ropisi enemmän mukavuuspisteitä kiskomatkalle. Miksi? Koska meillä oli 40 tunnin edestä hauskaa ja runsaasti aikaa rupatella Luxemburgin opit talteen.
Myös tämä blogi olisi jäänyt yläilmoissa kirjoittamatta ja monet hauskat kuvat ja muistot tallentamatta. Yläilmoissa olisimme missanneet myös Luoteis-Saksan upeat vesistöt ja jylhät linnat.
Teksti: Timo Sipilä, Suomen nuorisokeskusyhdistyksen viestinnän asiantuntija